Abessinialaisilla tavattavia sairauksia
Abessinialaisilla tavataan tiettyjä sairauksia, joiden perinnöllisyys on selvästi osoitettu ja sairausgeeni(t) tunnistettu. Näitä sairauksia en enää pidä jalostuksen kannalta erityisen ongelmallisina, koska geenitestien ansiosta sairastuvien yksilöiden syntyminen voidaan täysin estää. Huomattavasti suurempi haaste ovat sellaiset sairaudet, joiden syntyyn vaikuttavat sekä useat eri geenit että ympäristötekijät. Alla on lueteltu sairauksia, joita on tavattu abessinialaisilla ja joiden tausta on ainakin osittain perinnöllinen. Pääsääntö minulla on, että en käytä kroonisesti sairaita kissoja jalostukseen. Pyrin mahdollisuuksien mukaan välttämään kovin nuorten kissojen jalostuskäyttöä (tämä on kissojen normaalin lisääntymisfysiologian ja seksuaalikäyttäytymisen vuoksi haasteellista), koska monet sairaudet puhkeavat tyypillisimmin kissan ollessa muutaman vuoden ikäinen.
PRA
PRA eli progressiivinen retinan atrofia on perinnöllinen silmäsairaus, jota tavataan useilla koira- ja kissaroduilla. Sairaus johtaa silmän verkkokalvolla sijaitsevien valoa aistivien solujen rappeutumiseen ja siten kissan sokeutumiseen. PRA ei aiheuta kissalle kipua. Abessinialaisilla on löydetty kaksi eri geenivirhettä, jotka aiheuttavat PRA:ta. Molemmat näistä viallisista geeneistä voidaan tunnistaa kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä. Harvinaisempaa PRA-muotoa ei yleensä geenitestata, koska se sokeuttaa kissan jo pentuna ja koska se periytyy vallitsevasti eli kissa ei voi kantaa geeniä olematta itse sairas. Yleisemmän PRA-muodon geenitestaus on jalostukseen käytettäville kissoille pakollista, elleivät ne ole vanhempiensa tai esivanhempiensa geenitestien tulosten perusteella PRA-negatiivisia.
PK-anemia
PK-anemia eli pyruvaattikinaasinpuutosanemia on perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, jota tavataan useilla koira- ja kissaroduilla sekä ihmisillä. PK-anemian aiheuttaa yksittäinen geenivirhe, joka johtaa punasolujen energiansaannille tärkeän kemiallisen reaktioketjun merkittävään hidastumiseen. Tämän seurauksena punasolut jäävät normaalia lyhytikäisemmiksi ja kissalle kehittyy krooninen anemia. PK-anemian aiheuttava geenivirhe on tunnistettu ja kissan status voidaan selvittää kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä. PK-anemia periytyy väistyvästi, eli heterotsygootit kantajat ovat ilmiasultaan terveitä. Kaikki kasvatuskissani ovat geenitestattuja PK-anemian suhteen elleivät ne ole vanhempiensa tai esivanhempiensa geenitestien perusteella PK-negatiivisia.
Patellaluksaatio
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on rakenteellisesta virheestä johtuva sairaus. Siinä polvilumpio ei pysy oikealla paikallaan reisiluun telaurassa vaan menee sijoiltaan joko uran sisä- tai ulkopuolelle. Patellaluksaatiota tavataan eri vakavuusasteissa; lievimmässä muodossa polvilumpio saadaan pakottamalla pois telaurasta mutta se palautuu sinne itsestään kun taas vakavimmassa muodossa lumpio ei mene telauraan edes pakottamalla. Vakava-asteinen patellaluksaatio on suositeltavaa korjata leikkauksella. Abessinialaisilla tavataan patellaluksaatiota harvinaisena. Tutkitutan kasvatuskissojeni polvet ennen jalostuskäyttöä. En käytä keskivakavaa tai vakava-asteista patellaluksaatiota sairastavaa kissaa jalostukseen. Lievä-asteinen patellaluksaatio ei välttämättä ole minulle jalostuskäytön este, mutta tällöin pentueen toisen vanhemman tulee ehdottomasti olla polviltaan terve.
Allergiat
Kissojen allergiat voidaan karkeasti jakaa atopiaan ja ruoka-aineallergioihin. Atopia tarkoittaa elimistön liioiteltua reaktiota ympäristön allergeeneja (esimerkiksi siitepölyjä) kohtaan. Ympäristön allergeenit pääsevät kissan elimistöön hengitysteiden tai ihon kautta. Allergiat puhkeavat kissoilla tyypillisesti 1 - 3 vuoden iässä, mutta etenkin ruoka-aineallergiat saattavat puhjeta paljon myöhemminkin. Tyypillisin oire sekä atopialle että ruoka-aineallergialle on kutina ja raapimisesta seuranneet ihovauriot ja ihotulehdus. Toistuvat korvatulehdukset ovat yleisiä allergisilla kissoilla. Ruoka-aineallergia saattaa aiheuttaa myös suolisto-oireita (oksentelua ja ripulia). Allergioiden diagnosointi ja allergian aiheuttajien selvittäminen voi joskus olla haasteellista. Ruoka-aineallergiaa hoidetaan yksinkertaisesti välttämällä niitä ruoka-aineita, joille kissa on allerginen. Atopian hoito edellyttää usein kutinaa hillitsevän lääkityksen (yleisimmin kortisonin) käyttöä. Monet atoopikkokissat hyötyvät siedätyshoidosta. Allergioita tavataan kaikenrotuisilla kissoilla ja alttius sekä ruoka-aineallergian että atopian puhkeamiselle on perinnöllinen, mutta perityminen tapahtuu usean eri geenin välityksellä ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat lopulta siihen, puhkeaako kissalla allergia. En käytä allergista kissaa jalostukseen ja pyrin välttämään kahden sellaisen kissan yhdistämistä, joiden lähisukulaisilla on todettu allergioita.
Astma
Astma tarkoittaa kroonista keuhkoputkien tulehdusta, johon liittyy keuhkoputkien supistuminen. Ihmisillä astma ja allergiat kulkevat usein yhdessä, kissoillakin astmaoireet saattavat pahentua tietyistä ympäristön allergeeneista (esimerkiksi siitepölyistä). Abessinialaisilla tavataan astmaa jonkin verran. Astma on parantumaton sairaus, mutta se saadaan yleensä pysymään hyvässä hoitotasapainossa kortisonihoidolla ja tarvittaessa käytettävällä keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä. Alttius sairastua astmaan on perinnöllinen, mutta kuten allergioidenkin kohdalla, ympäristöolosuhteet vaikuttavat astman puhkeamiseen. En käytä astmaa sairastavaa kissaa jalostukseen ja pyrin välttämään kahden sellaisen kissan yhdistämistä, joiden lähisukulaisilla on todettu astma.
Psykogeeninen alopesia
Psykogeeninen alopesia tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että kissa nyhtää itseltään karvat pois ilman, että sillä olisi mitään kutisevaa ihosairautta joka selittäisi ylenpalttisen nuolemisen. Psykogeenisen alopesian taustalla on usein ahdistumista, turhautumista tai reviirikiistoja. Abessinialaisilla on raportoitu tavattavan psykogeenista alopesiaa enemmän kuin kissoilla keskimäärin, mikä saattaa johtua siitä että abessinialaiset ovat luonteeltaan hyvin aktiivisia ja seurallisia kissoja ja saattavat siten ahdistua ja turhautua helpommin kuin rauhallisempien rotujen edustajat. Pyrin käyttämään jalostukseen vain hyvähermoisia kissoja, jotka eivät ahdistu tai turhaudu normaalista elämästä. Normaali elämä on tietysti subjektiivinen ja liukuva käsite, minulle se tarkoittaa sisäkissan elämää pienessä kissaryhmässä, jossa kaikki kissat tulevat toimeen keskenään ja saavat riittävästi huomiota ihmisiltä.
Hammassyöpymät
Hammassyöpymät (englanniksi tooth resorption (TR), usein käytetään myös nimitystä feline odontoclastic resorptive lesion (FORL)) ovat hyvin yleisiä kaikenrotuisilla kissoilla. Tässä sairaudessa kissan hampaat pikkuhiljaa syöpyvät ja hampaiden juuret sulautuvat osaksi leukaluuta. Hammassyöpymien perimmäinen taudinsyy on tuntematon, mutta koska syöpymiä esiintyy tietyillä roduilla muita useammin, todennäköisesti perimällä on jonkinlainen osuus asiaan. Suuonteloon ulottuvat hammassyöpymät ovat kivuliaita, jonka vuoksi syöpyneet hampaat tulee aina poistaa. Ennen poistoa tehty röntgenkuvaus paljastaa, onko hammas mahdollista poistaa kokonaan vai ovatko juuret niin syöpyneet, että kruunuamputaatio on parempi hoitomuoto. Hammassyöpymiä tavataan tyypillisimmin keski-ikäisillä ja vanhoilla eli jalostukseenkäyttöiän jo ohittaneilla kissoilla. Tämä ja se, että niiden perinnöllisyydestä ei ole mitään varmaa tietoa tällä hetkellä tekevät hammassyöpymien vastustamisen jalostuksellisilla valinnoilla erittäin haastavaksi. Koen kuitenkin syöpymät useassa hampaassa nuorella kissalla jalostuskäytön esteeksi.
Parodontiitti
Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on hyvin yleinen sairaus koirilla, kissoilla ja ihmisillä. Parodontiitin aiheuttaa hampaan pinnalle kertyvä bakteerimassa eli plakki. Bakteerit tulehduttavat ensin ikenet kohdasta, jossa ien kiinnittyy hampaan pintaan. Jos plakkia ei poisteta, tulehdus leviää ikenistä hammasta ympäröivään luuhun, jolloin luu alkaa hiljalleen tuhoutua ja hampaan kiinnitys löystyä. Ulospäin näkyviä merkkejä parodontiitista ovat punoittavat ikenet ja hammaskiveksi mineralisoitunut plakki (hammaskivi itsessään ei ole haitallista mutta sen runsas määrä kielii usein siitä, että plakkia on ollut paljon ja että se on tehnyt tuhojaan ientaskuissa). Sairauden edettyä hoitamattomana riittävän pitkälle hammas irtoaa. Parodontiitille altistavia tekijöitä ovat korkea ikä ja pehmeä ruoka. Lisäksi osalle kissoista plakkia kertyy selvästi helpommin kuin toisille. Paras tapa ennaltaehkäistä parodontiittia on hampaiden päivittäinen harjaus. Koska parodontiitti on omistajan toimilla ennaltaehkäistävissä oleva sairaus, en anna sille kovin suurta painoa jalostusvalinnoissa. Kannustan kasvattieni omistajia totuttamaan kissan hampaiden harjaukseen jo pentuna. Jos hampaiden harjaus ei syystä tai toisesta onnistu, tulee kissan hampaat puhdistaa ja kiillottaa tarpeen mukaan eläinlääkärissä. Toimenpide tehdään anestesiassa ja samalla saadaan tehtyä täydellinen hammastarkastus.
Krooninen gingivostomatiitti
Krooninen gingivostomatiitti eli pitkään jatkuva ienten ja suun tulehdus on kissoilla tavattava sairaus, jota tavataan erittäin harvoin muilla kotieläimillä. Tulehduksen vakavuusaste vaihtelee lievästä vakavaan ja tulehdus usein pahenee ajan myötä. Krooniseen gingivostomatiittiin liittyy hyvin usein herpes- ja/tai calicivirustartunta, mutta se ei yksinään selitä taudin syntyä vaan osasyynä on ilmeisesti elimistön liioiteltu reaktio hampaiden pinnalla olevaan bakteerimassaan eli plakkiin. Plakki aiheuttaa aina ientulehduksen, mutta kroonista gingivostomatiittia sairastavilla kissoilla ientulehdus on huomattavasti vakavampi kuin mitä plakin määrästä voisi päätellä. Krooninen gingivostomatiitti aiheuttaa kissalle kipua, joka saattaa näkyä ulospäin syömisvaikeuksina, kuolaamisena ja peseytymisen vähentämisenä. Lievissä tapauksissa oireetkin ovat usein lieviä tai kissa saattaa olla jopa täysin oireeton. Kroonisen gingivostomatiitin hoito on usein turhauttavaa ja monet kissat vastaavat huonosti lääkehoitoon, jolloin ainoaksi hoitovaihtoehdoksi jää hampaiden poisto. Kun hampaat poistetaan, plakkia ei enää kerry ja tulehdus yleensä paranee. Kroonisen gingivostomatiitin perinnöllisyydestä ei ole tietoa. En käytä oireilevaa, hoitoa vaativaa kroonista gingivostomatiittia sairastavaa kissaa jalostukseen.
FIP
FIP eli kissan tarttuva vatsakalvontulehdus (feline infectious peritonitis) on mutatoituneen kissan koronaviruksen aiheuttama sairaus, joka johtaa poikkeuksetta kissan kuolemaan. Kissan koronavirus on hyvin yleinen virus löytöeläintaloissa ja monikissatalouksissa, se tarttuu herkästi kissasta toiseen ja aiheuttaa tavanomaisessa muodossaan tyypillisesti vain lievän ohimenevän ripulin. Mutatoitunut koronavirus puolestaan ei tartu kovinkaan herkästi kissasta toiseen vaan FIP:iin sairastuminen riippuu ensisijaisesti kissan elimistön puolustusjärjestelmän toiminnasta. Sen vuoksi alttius sairastua FIP:iin on perinnöllinen (toki kissan on silti saatava koronavirustartunta sairastuakseen). FIP:iä tavataan kaikenrotuisilla kissoilla mutta tietyt rodut ovat muita alttiimpia sairastumaan. Tyypillisesti FIP:iin sairastuvat kissat ovat nuoria (3 - 16 kk ikäisiä). FIP:istä tavataan kahta eri muotoa, kostea ja kuiva. Kosteassa muodossa kissan ruumiinonteloihin kertyy nestettä. Nesteen kertyminen voidaan nähdä ulospäin vatsan turvotuksena ja/tai hengitysvaikeuksina. Muita oireita ovat apaattisuus, kuume, huono ruokahalu ja laihtuminen. Kuivassa muodossa oireet ovat usein lievempiä ja hitaammin eteneviä eikä nesteen kertymistä tavata. Kuivassa muodossa saatetaan tavata silmäoireita tai hermostoperäisiä oireita. FIP-diagnoosi voidaan varmistaa vasta ruumiinavauksessa, mutta jos oireet ja laboratioriolöydökset ovat tyypilliset, saadaan diagnoosille yli 90 % varmuus niiden perusteella. FIP:iin ei ole olemassa tehokasta hoitoa vaan FIP:in ollessa todennäköinen diagnoosi on kissan lopetus ainoa vaihtoehto turhan kärsimyksen välttämiseksi. Jos kasvattini kuolee FIP:iin, en käytä enää kyseisen kissan vanhempia jalostukseen.
PRA
PRA eli progressiivinen retinan atrofia on perinnöllinen silmäsairaus, jota tavataan useilla koira- ja kissaroduilla. Sairaus johtaa silmän verkkokalvolla sijaitsevien valoa aistivien solujen rappeutumiseen ja siten kissan sokeutumiseen. PRA ei aiheuta kissalle kipua. Abessinialaisilla on löydetty kaksi eri geenivirhettä, jotka aiheuttavat PRA:ta. Molemmat näistä viallisista geeneistä voidaan tunnistaa kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä. Harvinaisempaa PRA-muotoa ei yleensä geenitestata, koska se sokeuttaa kissan jo pentuna ja koska se periytyy vallitsevasti eli kissa ei voi kantaa geeniä olematta itse sairas. Yleisemmän PRA-muodon geenitestaus on jalostukseen käytettäville kissoille pakollista, elleivät ne ole vanhempiensa tai esivanhempiensa geenitestien tulosten perusteella PRA-negatiivisia.
PK-anemia
PK-anemia eli pyruvaattikinaasinpuutosanemia on perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, jota tavataan useilla koira- ja kissaroduilla sekä ihmisillä. PK-anemian aiheuttaa yksittäinen geenivirhe, joka johtaa punasolujen energiansaannille tärkeän kemiallisen reaktioketjun merkittävään hidastumiseen. Tämän seurauksena punasolut jäävät normaalia lyhytikäisemmiksi ja kissalle kehittyy krooninen anemia. PK-anemian aiheuttava geenivirhe on tunnistettu ja kissan status voidaan selvittää kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä. PK-anemia periytyy väistyvästi, eli heterotsygootit kantajat ovat ilmiasultaan terveitä. Kaikki kasvatuskissani ovat geenitestattuja PK-anemian suhteen elleivät ne ole vanhempiensa tai esivanhempiensa geenitestien perusteella PK-negatiivisia.
Patellaluksaatio
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on rakenteellisesta virheestä johtuva sairaus. Siinä polvilumpio ei pysy oikealla paikallaan reisiluun telaurassa vaan menee sijoiltaan joko uran sisä- tai ulkopuolelle. Patellaluksaatiota tavataan eri vakavuusasteissa; lievimmässä muodossa polvilumpio saadaan pakottamalla pois telaurasta mutta se palautuu sinne itsestään kun taas vakavimmassa muodossa lumpio ei mene telauraan edes pakottamalla. Vakava-asteinen patellaluksaatio on suositeltavaa korjata leikkauksella. Abessinialaisilla tavataan patellaluksaatiota harvinaisena. Tutkitutan kasvatuskissojeni polvet ennen jalostuskäyttöä. En käytä keskivakavaa tai vakava-asteista patellaluksaatiota sairastavaa kissaa jalostukseen. Lievä-asteinen patellaluksaatio ei välttämättä ole minulle jalostuskäytön este, mutta tällöin pentueen toisen vanhemman tulee ehdottomasti olla polviltaan terve.
Allergiat
Kissojen allergiat voidaan karkeasti jakaa atopiaan ja ruoka-aineallergioihin. Atopia tarkoittaa elimistön liioiteltua reaktiota ympäristön allergeeneja (esimerkiksi siitepölyjä) kohtaan. Ympäristön allergeenit pääsevät kissan elimistöön hengitysteiden tai ihon kautta. Allergiat puhkeavat kissoilla tyypillisesti 1 - 3 vuoden iässä, mutta etenkin ruoka-aineallergiat saattavat puhjeta paljon myöhemminkin. Tyypillisin oire sekä atopialle että ruoka-aineallergialle on kutina ja raapimisesta seuranneet ihovauriot ja ihotulehdus. Toistuvat korvatulehdukset ovat yleisiä allergisilla kissoilla. Ruoka-aineallergia saattaa aiheuttaa myös suolisto-oireita (oksentelua ja ripulia). Allergioiden diagnosointi ja allergian aiheuttajien selvittäminen voi joskus olla haasteellista. Ruoka-aineallergiaa hoidetaan yksinkertaisesti välttämällä niitä ruoka-aineita, joille kissa on allerginen. Atopian hoito edellyttää usein kutinaa hillitsevän lääkityksen (yleisimmin kortisonin) käyttöä. Monet atoopikkokissat hyötyvät siedätyshoidosta. Allergioita tavataan kaikenrotuisilla kissoilla ja alttius sekä ruoka-aineallergian että atopian puhkeamiselle on perinnöllinen, mutta perityminen tapahtuu usean eri geenin välityksellä ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat lopulta siihen, puhkeaako kissalla allergia. En käytä allergista kissaa jalostukseen ja pyrin välttämään kahden sellaisen kissan yhdistämistä, joiden lähisukulaisilla on todettu allergioita.
Astma
Astma tarkoittaa kroonista keuhkoputkien tulehdusta, johon liittyy keuhkoputkien supistuminen. Ihmisillä astma ja allergiat kulkevat usein yhdessä, kissoillakin astmaoireet saattavat pahentua tietyistä ympäristön allergeeneista (esimerkiksi siitepölyistä). Abessinialaisilla tavataan astmaa jonkin verran. Astma on parantumaton sairaus, mutta se saadaan yleensä pysymään hyvässä hoitotasapainossa kortisonihoidolla ja tarvittaessa käytettävällä keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä. Alttius sairastua astmaan on perinnöllinen, mutta kuten allergioidenkin kohdalla, ympäristöolosuhteet vaikuttavat astman puhkeamiseen. En käytä astmaa sairastavaa kissaa jalostukseen ja pyrin välttämään kahden sellaisen kissan yhdistämistä, joiden lähisukulaisilla on todettu astma.
Psykogeeninen alopesia
Psykogeeninen alopesia tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että kissa nyhtää itseltään karvat pois ilman, että sillä olisi mitään kutisevaa ihosairautta joka selittäisi ylenpalttisen nuolemisen. Psykogeenisen alopesian taustalla on usein ahdistumista, turhautumista tai reviirikiistoja. Abessinialaisilla on raportoitu tavattavan psykogeenista alopesiaa enemmän kuin kissoilla keskimäärin, mikä saattaa johtua siitä että abessinialaiset ovat luonteeltaan hyvin aktiivisia ja seurallisia kissoja ja saattavat siten ahdistua ja turhautua helpommin kuin rauhallisempien rotujen edustajat. Pyrin käyttämään jalostukseen vain hyvähermoisia kissoja, jotka eivät ahdistu tai turhaudu normaalista elämästä. Normaali elämä on tietysti subjektiivinen ja liukuva käsite, minulle se tarkoittaa sisäkissan elämää pienessä kissaryhmässä, jossa kaikki kissat tulevat toimeen keskenään ja saavat riittävästi huomiota ihmisiltä.
Hammassyöpymät
Hammassyöpymät (englanniksi tooth resorption (TR), usein käytetään myös nimitystä feline odontoclastic resorptive lesion (FORL)) ovat hyvin yleisiä kaikenrotuisilla kissoilla. Tässä sairaudessa kissan hampaat pikkuhiljaa syöpyvät ja hampaiden juuret sulautuvat osaksi leukaluuta. Hammassyöpymien perimmäinen taudinsyy on tuntematon, mutta koska syöpymiä esiintyy tietyillä roduilla muita useammin, todennäköisesti perimällä on jonkinlainen osuus asiaan. Suuonteloon ulottuvat hammassyöpymät ovat kivuliaita, jonka vuoksi syöpyneet hampaat tulee aina poistaa. Ennen poistoa tehty röntgenkuvaus paljastaa, onko hammas mahdollista poistaa kokonaan vai ovatko juuret niin syöpyneet, että kruunuamputaatio on parempi hoitomuoto. Hammassyöpymiä tavataan tyypillisimmin keski-ikäisillä ja vanhoilla eli jalostukseenkäyttöiän jo ohittaneilla kissoilla. Tämä ja se, että niiden perinnöllisyydestä ei ole mitään varmaa tietoa tällä hetkellä tekevät hammassyöpymien vastustamisen jalostuksellisilla valinnoilla erittäin haastavaksi. Koen kuitenkin syöpymät useassa hampaassa nuorella kissalla jalostuskäytön esteeksi.
Parodontiitti
Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on hyvin yleinen sairaus koirilla, kissoilla ja ihmisillä. Parodontiitin aiheuttaa hampaan pinnalle kertyvä bakteerimassa eli plakki. Bakteerit tulehduttavat ensin ikenet kohdasta, jossa ien kiinnittyy hampaan pintaan. Jos plakkia ei poisteta, tulehdus leviää ikenistä hammasta ympäröivään luuhun, jolloin luu alkaa hiljalleen tuhoutua ja hampaan kiinnitys löystyä. Ulospäin näkyviä merkkejä parodontiitista ovat punoittavat ikenet ja hammaskiveksi mineralisoitunut plakki (hammaskivi itsessään ei ole haitallista mutta sen runsas määrä kielii usein siitä, että plakkia on ollut paljon ja että se on tehnyt tuhojaan ientaskuissa). Sairauden edettyä hoitamattomana riittävän pitkälle hammas irtoaa. Parodontiitille altistavia tekijöitä ovat korkea ikä ja pehmeä ruoka. Lisäksi osalle kissoista plakkia kertyy selvästi helpommin kuin toisille. Paras tapa ennaltaehkäistä parodontiittia on hampaiden päivittäinen harjaus. Koska parodontiitti on omistajan toimilla ennaltaehkäistävissä oleva sairaus, en anna sille kovin suurta painoa jalostusvalinnoissa. Kannustan kasvattieni omistajia totuttamaan kissan hampaiden harjaukseen jo pentuna. Jos hampaiden harjaus ei syystä tai toisesta onnistu, tulee kissan hampaat puhdistaa ja kiillottaa tarpeen mukaan eläinlääkärissä. Toimenpide tehdään anestesiassa ja samalla saadaan tehtyä täydellinen hammastarkastus.
Krooninen gingivostomatiitti
Krooninen gingivostomatiitti eli pitkään jatkuva ienten ja suun tulehdus on kissoilla tavattava sairaus, jota tavataan erittäin harvoin muilla kotieläimillä. Tulehduksen vakavuusaste vaihtelee lievästä vakavaan ja tulehdus usein pahenee ajan myötä. Krooniseen gingivostomatiittiin liittyy hyvin usein herpes- ja/tai calicivirustartunta, mutta se ei yksinään selitä taudin syntyä vaan osasyynä on ilmeisesti elimistön liioiteltu reaktio hampaiden pinnalla olevaan bakteerimassaan eli plakkiin. Plakki aiheuttaa aina ientulehduksen, mutta kroonista gingivostomatiittia sairastavilla kissoilla ientulehdus on huomattavasti vakavampi kuin mitä plakin määrästä voisi päätellä. Krooninen gingivostomatiitti aiheuttaa kissalle kipua, joka saattaa näkyä ulospäin syömisvaikeuksina, kuolaamisena ja peseytymisen vähentämisenä. Lievissä tapauksissa oireetkin ovat usein lieviä tai kissa saattaa olla jopa täysin oireeton. Kroonisen gingivostomatiitin hoito on usein turhauttavaa ja monet kissat vastaavat huonosti lääkehoitoon, jolloin ainoaksi hoitovaihtoehdoksi jää hampaiden poisto. Kun hampaat poistetaan, plakkia ei enää kerry ja tulehdus yleensä paranee. Kroonisen gingivostomatiitin perinnöllisyydestä ei ole tietoa. En käytä oireilevaa, hoitoa vaativaa kroonista gingivostomatiittia sairastavaa kissaa jalostukseen.
FIP
FIP eli kissan tarttuva vatsakalvontulehdus (feline infectious peritonitis) on mutatoituneen kissan koronaviruksen aiheuttama sairaus, joka johtaa poikkeuksetta kissan kuolemaan. Kissan koronavirus on hyvin yleinen virus löytöeläintaloissa ja monikissatalouksissa, se tarttuu herkästi kissasta toiseen ja aiheuttaa tavanomaisessa muodossaan tyypillisesti vain lievän ohimenevän ripulin. Mutatoitunut koronavirus puolestaan ei tartu kovinkaan herkästi kissasta toiseen vaan FIP:iin sairastuminen riippuu ensisijaisesti kissan elimistön puolustusjärjestelmän toiminnasta. Sen vuoksi alttius sairastua FIP:iin on perinnöllinen (toki kissan on silti saatava koronavirustartunta sairastuakseen). FIP:iä tavataan kaikenrotuisilla kissoilla mutta tietyt rodut ovat muita alttiimpia sairastumaan. Tyypillisesti FIP:iin sairastuvat kissat ovat nuoria (3 - 16 kk ikäisiä). FIP:istä tavataan kahta eri muotoa, kostea ja kuiva. Kosteassa muodossa kissan ruumiinonteloihin kertyy nestettä. Nesteen kertyminen voidaan nähdä ulospäin vatsan turvotuksena ja/tai hengitysvaikeuksina. Muita oireita ovat apaattisuus, kuume, huono ruokahalu ja laihtuminen. Kuivassa muodossa oireet ovat usein lievempiä ja hitaammin eteneviä eikä nesteen kertymistä tavata. Kuivassa muodossa saatetaan tavata silmäoireita tai hermostoperäisiä oireita. FIP-diagnoosi voidaan varmistaa vasta ruumiinavauksessa, mutta jos oireet ja laboratioriolöydökset ovat tyypilliset, saadaan diagnoosille yli 90 % varmuus niiden perusteella. FIP:iin ei ole olemassa tehokasta hoitoa vaan FIP:in ollessa todennäköinen diagnoosi on kissan lopetus ainoa vaihtoehto turhan kärsimyksen välttämiseksi. Jos kasvattini kuolee FIP:iin, en käytä enää kyseisen kissan vanhempia jalostukseen.